Katkelmia maarajojen ylittämisestä

15.5.2017, Maanantai klo 21:40 ”Olen istunut sängyssä ja hakenut koko päivän tietoa kaupungeista joihin tahdon mennä. Kyllä minua edelleen pelottaa ja huolettaa fyysinen kuntoni yhdistettynä Interrailiin. En ole edes kertonut suunnitelmistani lääkäreille, koska pelkään että minulta kielletään kaikki… Mutta bucket listini nosti tämän idean päähäni. Tämä on jotakin mitä haluan tehdä ennen kuin kuolen, joten […]

Katkelmia tulevaisuuden tavoittelusta

10.5.2017, Keskiviikko klo 22:47 ”Minua jännitti Konservatorion pääsykokeissa niin paljon etten muista koska olisin sellaisessa tilassa ollut. Sydän ei tykännyt siitä yhtään… Se on hakannut koko päivän niin kovaa, että kun lopulta pääsin kotiin, jalat muuttuivat veteläksi eivätkä lihakset enää ottaneet käskyjä vastaan. Mieli oli, ja on edelleen tasaisen päättämätön: Kaikki stressi ja jännitys on […]

Kolme porrasta

Anoreksian paranemisprosessin olennaisimpia paloja on myöntäminen. Sen voisi yksinkertaistaen muotoilla kolmeen portaaseen, jotka koskevat ennen kaikkea sairauden oikean ja virallisen nimen ääneen sanomista. Ensin se opetellaan sanomaan itselleen. Sitten lääkärille ja hoitohenkilökunnalle. Viimeinen porras on asian myöntäminen ympärillä oleville ihmisille. Minulta vei aikaa jo se, että uskalsin kirjoittaa sairauteni nimen. Aluksi en maininnut sitä nimeltä […]

Välivuosi – viimeinen kantapää

Välivuosipäätökseni ei ollut kypsä vielä syksyn tuomien koitosten saapuessa. Minä aloitin kuin aloitinkin taas koulunkäynnin kesän jälkeen. Se alkoi harjoittelulla kirurgisella poliklinikalla, ja menin sinne tiedostaen hyvin vahvasti että se olisi jotakin, mihin minun voimani eivät järjellä ajateltuna riittäisi alkuunkaan. Minun voimani eivät kuitenkaan myöskään riittäneet suoraan luovuttamiseen. Kuten Anoreksian kanssa yleensä, minun oli jälleen […]

Opiskeluvuosi

Siinä missä kouluvuoteni alkoi toiveikkaan hyvin, lähti se nopeasti epämiellyttävään laskuun joka pysähtyi vasta vuoden jälkeen, päättäjäispäivän tönäistyä minut liikkumattomaksi mytyksi kuopan pohjalle, kesän juurelle.  11.10.2015, Sunnuntai klo 19:30 ”Koulu on ihan hullua. Nettijärjestelmät kaatuu ja työmäärä kasvaa ja lisääntyy enkä ehdi opettelemaan kaikkea vaikka haluaisin. Kaiken ajan mitä on, joutuu käyttämään siihen että saa […]

Kielletystä tulee sallittua

Tilani pahenemisen myötä olen palannut alkuun monen asian kanssa. Tappelut ruokailuista, kykenemättömyys asua yksin, sekä fyysisen kunnon jyrkät muutokset ovat palanneet elämääni kutsumattomina vieraina, vaikka todellisuudessa olen korkeimman omakätisesti lähettänyt niille kutsut. Toimin jälleen emäntänä Anoreksian vieraille, ja se saa minut pohtimaan lisää menneisyydessäni sattuneita syitä ja seurauksia. Vaikka takana oli jo pitkä matka ennen […]

Katkelmia kovasta yrityksestä

25.6.2015, Torstai klo 20:40 ”Minusta tuntui hetken etten pystyisi syömään mitään. Mutta ajattelin: ketään ei kiinnosta jos syöt. Jos et syö, herätät sen huomion mitä pelkäät. Se oli terve ajatus. Seurasin sitä.” 6.5.2016, Perjantai klo 23:43 ”Huomenna on mumman ja vaarin hääpäiväbrunssi. Olen koittanut syödä niin terveellisesti ja hiilareita välttäen kun vaan ikinä voin, jotta […]

Anoreksia ja kasvaminen

Yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä Anoreksiassa on ajankohta, jolloin iskee uhriinsa. Se on lähes poikkeuksetta teini-ikä. Elämänvaihe, jossa etsitään itseään ja rakennetaan pohjaa tasapainoiselle aikuisuudelle. Nuoruus on kriittinen jakso joka vaikuttaa koko loppuelämäämme, ja siksi Anoreksiankaan vaikutukset eivät välttämättä lopu vaikka ihminen pääsisi siitä irti. Anoreksia vaikuttaa aikuisuuden kasvuualustaan. Nuoruusiässä ihminen kerää elämän eri aloilta vaikutteita joista […]

Lentävä matto

Toistuvat ylä- ja alamäet ovat ehkä vaikeimpia, mutta kuitenkin taudinkuvaa parhaiten vastaavia ilmiöitä. On vaikeaa käsitellä sitä, miten parempien kausien jälkeen tulee taas huonoja jaksoja. Mitä pienimmätkin vastoinkäymiset voivat laukaista jyrkkiä alamäkiä, ja niiden seurauksena on poikkeuksetta vielä itse alamäkeäkin pahempi romahdus. Se romahdus tulee tunteesta joka syttyy kun huomaan, että suunta on jälleen kääntynyt. […]

Matka psyykkisen työn äärelle

24.2.2011, Torstai klo 20:43 ”Olen nyt käynyt kerran psykologilla. Äiti ja iskä olivat mukana. Minusta se oli kamalaa. Tuntui että istuin yksin toisella puolella huonetta, kaikki kolme toisella, ja minulta kysyttiin kysymyksiä joihin en osaa vastata, ja he kaikki tuijottivat minua vaativasti… Jos he vain pääsisivät minun pääni sisään… Silloin he huomaisivat, että mikään ei […]

Katkelma vaikeuksista

8.7.2012, Sunnuntai klo 18:17  – Mökillä – ”Taivassalon saunakamarin ikkunan alla oleva vaaka osui silmiini… Loppu saunomisen ajan käytin suunnitelman luomiseen. Pakko päästä sinne yksin. Vaa’alle niin että kukaan ei huomaa. En onnistunut, vielä. Kuuma höyry kirveli huulilla ja korvien päissä, mutta tuntui silti hyvältä, kunnes se alkoi taas painaa minua kasaan. Suljin silmäni ja […]

Kuolema

Muistan ensimmäisen kerran kun huomasin peiliin katsoessani, että aloin muistuttaa niitä kuvia, joita olin joskus katsellut googlesta hakusanalla ”Anoreksia”. Muistan miten niiasin vessan lavuaarin yläpuolisen peilin edessä siten, että näin peilikuvani vain navasta ylöspäin. Navasta alaspäin pidin itseäni lihavana. Katselin muuttunutta yläkroppaani ja se tuntui niin jännittävältä. En silloin tiennyt katsovani hidasta kuolemaa. Samoihin aikoihin […]

”Miten oksennetaan?”

Internetin ja median tarjoamat mahdollisuudet ovat myös hyvin vahingollisia. Erinäisten sivujen kautta löytyy paljon apua, neuvoja ja vertaistukea, mutta netissä tämä kaikki toimii myös toiseen suuntaan. Voin pahoin ajatellessani niitä kontrolloimattomia virtuaaliyhteisöjä joissa esimerkiksi juuri Anorektikot jakavat vinkkejä toisilleen. Vinkkejä painautua lähemmäs kuolemaa. Itse en juuri käynyt niillä palstoilla, ennen kuin ahdinko ajoi minut kirjoittamaan […]

Ruokailumalli

29.5.2013, Keskiviikko klo 23:20 ”Aamuisin kaikki on hyvin kun ei ole syönyt niin moneen tuntiin. On ihana venytellä sängyssä ja tuntea kylkiluut patjaa vasten. Mutta päivän aikana ateria aterialta tulee huonompi olo niin fyysisesti kuin henkisesti. Pakokauhu… Jotain on tehtävä HETI –olo.” Jo ennen kuin jouduin sairaalaan, olin ehtinyt käydä useita kertoja ravintoterapeutin vastaanotolla. Muistan […]

Katkelmia pakomatkasta kiireeseen

30.6.2012, Lauantai klo 01:05 ”Poissaoloja korvaavan kesätyön kolmas essee valmis. Olen kuollut sisäisesti ja kun katson peiliin, minusta tuntuu että sama alkaa tapahtua myös ulkoisesti.”  30.7.2012, Maanantai klo 15:00 ”Minulla on ollut liian hauskaa pari päivää. Hauskempaa kuin pitkiinpitkiin aikoihin… Niin hauskaa, että olin unohtanut loput esseet jotka piti tehdä nyt kesällä. Eilen se kostautui […]

Katkelmia valkoisen vaiheen päättymisestä

27.6.2011, Maanantai, 11. päivä sairaalassa ”Painoni on laskenut taas. En tiedä pitäisikö iloita vai ei? Tavallaan haluaisin alle 30kg, mutta haluan myös kotiin.”  9.7.2011, Lauantai klo 16:13 ”En jaksa laskea monesko päivä sairaalassa… Mutta 3 viikkoa on jo tullut täyteen. En saa hetkeäkään rauhaa ja nämä ajatukset/äänet eivät koskaan kehu jos tottelen niitä… Ne vain […]

Katkelmia valkoisesta vankilasta

?.6.2011 En tiedä tarkkaa päivää, mutta on PERJANTAI.  ”En ole kirjoittanut kuukausiin, koska en ole tiennyt mitä kirjoittaisin. Eilen yöllä sydän tykytti kamalan kovaa, ja oksensin. Se sattui, koska ulos tuli vain polttelevaa mahanestettä. Olin syömättä noin 28h. Sitten minut tuotiin sairaalaan. Aluksi kun tulin tänne, minua ahdisti vielä enemmän. Tuntui kuin olisin yksin vankilassa: […]

Punakynä

Menneisyyteeni perehtymisen myötä olen ennenkaikkea miettinyt miksi minusta tuntui viimeiseen asti siltä, että kaikki on hallinnassa. Kuitenkin uskon melko alusta asti tienneeni ihan hyvin että näin ei ollut. Missä kulkee se maaginen raja, jonka kohdalla tajuaa, että mikään ei ole enää hallinnassa? Missä menee se raja, jonka kohdalla saa katkaistua kaiken ennen kuin ollaan jo […]

Kuka puhuu?

Ihmissuhteet. Ne eivät ole helppoja sairaalle mielelle. 10.5.2012, Torstai klo 10:36 ”Sanoin Ninolle että tarvitsen pari päivää aikaa miettiä… Opin tästä sen, että en aloita enää mitään vakavaa suhdetta ennen kuin olen päässyt tästä paskasta eroon. Syömiset, viiltely, kaikki. Tästä eteenpäin seurustelen vain teatterin kanssa.”  13.1.2013, Sunnuntai klo 14:56 ”Tänään hän tuli minun kanssani palauttamaan […]

Aitoa rakkautta

Jokin asia pelkoni voittamisessa ja päiväkirjoihini uppoutumisessa sai minut todella yllättymään: Vuoden 2011 osastoaikaisista päiväkirjoista löytyi lukuisia kirjeitä läheisiltäni. Käsin kirjoitettuja kirjeitä ja postikortteja, joita siskoni, sen aikainen ”poikaystäväni” ja ystäväni eri tahoilta olivat minulle sairaalaan lähettäneet. Haluaisin kopioida niistä jokaisen tähän, jotta pystyisin konkretisoimaan sen rakkauden määrän mitä tunsin palatessani niihin nyt, vuonna 2016. […]

Katkelmia diagnoosin jälkeen

26.1.2011, Keskiviikko klo 18:20 ”Minulle todettiin Anoreksia. En halua että kukaan tietää, mutta joillekin on pakko kertoa jotta minut jätetään rauhaan. Niin ne sanovat. En kestä kysymyksiä. Ei kuulu heille. En antanut suostumustani kertomiseen, mutta sanoin että jos he tekevät sen, niin eivät kerro minulle. En halua tietää. Äiti on ymmärtäväinen, mutta ei samalla tajua […]

Katkelmia kaiken alusta

22.1.2011, Lauantai klo 23:41 ”Olen jotenkin alkanut sietämään nälän tunnetta. En tiedä miksi haluan tavallaan aiheuttaa sitä itselleni. Kai minä olen jäänyt siihen jotenkin ’koukkuun’… Tai en sillä tavalla sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta… Sitä on vaikea selittää. Tiedän, että jos joku pääsisi pääni sisään, olisin vaikeuksissa.” 23.1.2011, Sunnuntai klo 11:29 ”En ymmärrä. Luulin peittäneeni tämän […]

Mitä tapahtui ja miksi?

Jos välivuosi täytyy pitää, haluan ymmärtää mitä on tapahtunut ja miksi. Tiedän, että pelkkä psykoterapia ei koskaan riittäisi siihen. Se on antanut minulle enemmän kuin ennakkoluuloni uskalsivat koskaan odottaa, mutta kuten terapeuttinikin sanoo, minun on kohdattava menneisyys ja muistot joita niin kovasti pelkään. Se on yksinkertaista: minun on uskallettava avata päiväkirjat, joita en koskaan ennen […]